|
The
Dead Music Union website / Finland, 2002 (J.
Tuomas
Harviainen)
Finnish:
"Pohjimmiltaan
yhden ainoan samplen varaan rakennettu levy! Apoptose on taltioinut
espanjalaisen Calandan kylän 36-tuntista pääsiäisrummutusta, ja
rakentanut sen osien päälle toimivaa minimalistista ambientia.
Positiivessa mielessä tarjolla on poikkeuksellisen hienosti aitoon
kansanperinteeseen nivoutuva levy, joka parhaimmillaan luo huiman
hypnoottisen kokemuksen.
Negatiivisena puolena taas on se, että rummutus itsessään on varsin
monotonista, eikä lopulta lainkaan tarkoitettua kuuntelulliseen käyttöön.
tasapainoillessaan tällä hienonhienolla viivalla Apoptose jää
kuitenkin voiton puolelle. Erityisesti levyn aloittava Apotropaion toimii
upeasti, varsinkin koska siinä rumpukuvion sisällä on riittävästi
vaihtelua, jota artisti on voinut muilla elementeillä korostaa. Siitä
eteenpäin kuljetaan koko ajan hienoista alamäkeä, jolta jää
kaipaamaan Ulf Söderbergmäisiä yllättäviä muutoksia. Jos sopivaan
mielentilaan pääsee, toimii levy transiin vievänä, jos ei, niin se on
vain yksitoikkoinen ja paikoillaan junnaava. Huolella tehty se on joka
tapauksessa, viimeistellyn kaunista paketointia myöten, ja omaperäisyydessään
selkeän genrejaon sisällä kerrassaan erinomainen.
Militantimpaa kuin yksikään neoklassinen levy. Jylhempää kuin mikään
soundtrack. Suosittelen kuitenkin nautittavaksi yhden kappaleen erissä,
ja ehdottomasti kuulokkeilla!
English
(translation by John Björkman):
A
record built basically on just one sample! Apoptose has recorded the
36-hour Easter drumming of the Spanish village of Calanda, and built
functioning minimalistic ambient on parts of the recording. In a positive
sense it offers a record which exceptionally well incorporates with
genuine folk tradition, which at it's best creates a hypnotic experience.
A negative side is that the drumming itself is quite monotonous, and in
the end not at all meant for just listening. In balancing on this very
fine line however, Apoptose ends up on the winning side. Especially the
beginning track, Apoptropaion, works magnificently, especially because it has enough variation in the drumming patterns, which the
artist has been able to accentuate with other elements. From there on the
record goes slightly but constantly downhill, missing sudden changes à la
Ulf Söderberg. If you can reach the right state of mind, Blutopfer will
take you into a trance, if not, it is just monotonous and repetitive. In
any case it is made with care, all the way down to a beautifully finished
package, and simply excellent in its originality within it's genre.
More militant than any neo-classical album. More majestic than any
soundtrack. But I recommend it to be enjoyed one song at a time, and
definitely with earphones!"
|